Mistä kaikki alkoi

Keksin vähän mahtipontisen nimen tälle blogille, mutta uskon sen olevan ihan realistinen etenkin, jos reissuja kertyy samalla tahdilla mitä nyt on jo kertynyt. :)

  Lähdin ensimmäisen kerran 19-vuotiaana Intiaan kolmeksi kuukaudeksi, mikä jaksaa edelleenkin hämmästyttää muiden lisäksi myös mua itseäni. Intiassa opin paljon kaikenlaista pienen budjetin reppureissaamisesta kulttuurien erilaisuuteen, mutta itseäni en tainnut ikävä kyllä löytää. Tällä hetkellä välttelen Intiaa viimeiseen asti (nyt on silti kolmas kerta kun tulen lentämään sinne), sillä erityisesti ne huonot muistot ovat edelleen tuoreessa muistissa. Kaikesta huolimatta pystyn sanomaan, että Intia on mulle hyvin rakas maa enkä olisi tällainen ilman sitä.

River Ganga, Varanasi. Pyhiinvaeltajien puoli

  Keväällä 2012 lensin Thaimaahan katsomaan sukulaisiani ja tutustumaan hieman syrjäisempiin paikkoihin. Olen käynyt Thaimaassa lähes joka toinen vuosi sukujuurieni takia, mutta siltikään en ole päässyt paljon uima-allasta pidemmälle...Mulla ei ollut oikein mitään odotuksia, mutta kauhistuin huomatessani miten turismi on onnistunut pilaamaan omatoimisen matkailun Thaimaassa. Ei ollut varmaan yhtäkään kylää, missä ei olisi ollut länsimaalaista turistia. Silti tuntui vaikealta tutustua muihin reissaajiin, jos heihin nyt halusi tutustua.

Ko Phangan. Luontoretkellä ystävän kanssa.

  Thaimaan jälkeen huristin minibussilla Malesiaan tapaamaan suomalaisia ystäviäni. Malesia ei antanut oikein mitään ensimmäisellä kerrallaan, vaikka olikin ihan hulvatonta matkaseuraa. Päätin hetken mielijohteesta ostaa lentolipun Balille ja jatkaa ystävieni kanssa matkustamista. Jätimme taaksemme Georgetownin Penangissa ja hämmentävän monikulttuurisen Kuala Lumpurin.
  Noin kuukauden kuluttua palasin Kuala Lumpuriin samaan hostelliin yksin ja mulla oli muutama päivä aikaa kulutettavana. Jätin rinkkani Travel Hubin säilöön ja lähdin Melakaan viikonlopuksi pikkureppuni kanssa. Melakassa tutustuin uskomattomiin ihmisiin, söin parasta intialaista ruokaa ja palautin mieleeni miksi olin alunperin lähtenyt yksin reissuun.

Melaka, Portugalin hallinnassa ollut kaupunki. Katutaiteilijoiden näkemys historiasta.

  Balilla oli paljon bileitä. Se jäi ehkä päälimmäisenä mieleen! No oli siellä paljon muutakin, kuten mieletön vedenalainen maailma ja kaunis rituaalinen kulttuuri. Kävin sukeltamassa Gilien saarilla ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun olin suorittanut sukeltajankorttini Koh Taolla. Indonesian koralliriuttojen jälkeen on vain ihmetellyt miksi sukeltaminen edes on niin suosittua Thaimaassa.
  Paratiisissa oli myös hieman ongelmia. Yksinmatkustajana en ollut tottunut siihen, että yhtäkkiä seurueeseen kuului kuusi ihmistä ja päätöksiä ruokapaikkojen valinnasta yms, ei tehty tuosta noin vaan. Päästyämme yhteisymmärrykseen osa meistä lähti viettämään eat-pray-love-elämää Ubudiin ja osa jäi surffaamaan Lombokille.
  Kaiken kaikkiaan Balista jäi ihan hyvä kuva, mutta eipä sinne varmaan tule palattua enää. Ellei sitten joskus päädy Australiaan ja käy "vironmatkalla" Kutalla halvan viinan perässä. Easy lyf.

Gili Air. Paikallisia kalastamassa varhain aamulla.

  Olen aina lähtenyt aluksi yksin reissuun enkä ole mitenkään erityisemmin suunnitellut tekemisiäni. Reissussa tapahtuu ja sattuu niin paljon kaikenlaista, että olisi ihan mukava kirjoittaa siitä etenkin ystäville ja huolehtivalle perheelle. Halusin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen jo ensimmäisen matkani aikana, mutta en ikinä vain saanut aikaiseksi.
  Tulen luultavasti kirjoittamaan aikaisemmista reissuistani enemmän tai vähemmän, omistaa Euroopalle ja Intialle omat postaukset sekä tietysti kirjoittaa nykyhetkestä. Nyt on vuorossa kolmas reissuni ja haluan jakaa sen kaikille matkailusta/mun elämästä kiinnostuneille.

Nähdään Nepalissa, Namaste.